Metsässä oleilun terveysvaikutuksia on tutkittu
paljon. Metsiä riittää Vesannollakin, mutta minut tervehdyttää, voimaannuttaa
ja hurmaa yksi järvi. Niinivesi ja sen kirkas vesi. Metsässä on hyttysiä,
joille olen allerginen, hirveitä hirvikärpäsiä, risuja, rankoja ja kantoja,
joihin voi kompastua. Karhukin voi tulla vastaan. Niinivesi on pelkkää sinistä
raikkautta ja autiutta.
Tunnen Niiniveden pohjoispään aavan selän 44
vuoden ajalta. Vaikka olen syntynyt
sananmukaisesti melkein
Pielaveteen ja oppinut siinä uimaan, Niinivesi on sydämeni järvi. Pitkän järven
näkymä on meidän kohdaltamme saareton ja luodoton, kuin syvä meren lahti tai
Norjan vuono. Järven väri ja veden pinnan liikkeet vaihtuvat alinomaa. Se
värikirjo, jonka auringon valo ja pilvet synnyttävät järven selkään on
uskomaton. Siihen ei kyllästy koskaan. Se on paitsi kaunis katsella, tekee
hyvää myös mielelle. Eikä vain kesällä, vaan kaikkina vuodenaikoina ja eri
säillä syysmyrskyistä autioon lumikenttään. Silloin kun ei halua lähteä ulos,
järvinäytelmää voi katsella ikkunasta.
Harrastamme verkkokalastusta, ja se antaa
erilaisen tuntuman veteen. Emme juurikaan käytä perämoottoria, vaan
perinteiseen savolaisnaisen tapaan minä soudan. Olen tykännyt soutamisesta
lapsesta asti. Parempaa alkua uuteen päivään ei voisi olla, kuin rauhassa
soutaa milloin hiljaisessa tuulenvireessä, milloin iloisessa laineiden
liplatuksessa tai aaltojen ryskeessä. Eikä hienompaa alkuillan hetkeä ole kuin
hitaasti nostaa päivän saalista – Niinivedestä saa aina kalaa - ja tuntea
kasvoillaan auringon lämpö tai tuulen kosketus, joskus sadepisaratkin.
Verkoilla soutaminen on myös hyvää kuntoilua, varsinkin tuulisella säällä, kun
joutuu kunnolla huopaamaan tai soutamaan.
Välillä lähden soutelemaan ihan huvikseen ja
annan laineiden viedä venettä. Kuuluu vain veden ja tuulen ääniä. Voiko
hienompaa hiljaisuuden retriittiä olla!
Entä sauna ja järvi, siinä vasta on sellainen
pari, että niiden voimalla paranevat kolotukset, jäykkyydet tai hyönteisten
puremat. Kun saunasta sitten pulahtaa Niiniveden usein viileään veteen, kyllä
veri kiertää ja tuntee itsensä niin freshiksi. Vielä kun tekee vastan
kolmanneksi parantajaksi, ei tarvitse matkustaa hienoihin kylpylöihin.
Vesannolla on kymmeniä järviä ja lampia. Ves`anto
antaa ihmisille todella paljon huvia ja hyötyä. Uskon, että järviluonnon
vaikutus ihmisen mielen eheyttäjänä on suuri, niin kuin metsänkin. Mutta yhtä
asiaa ihmettelen. Ainakin omalla järvelläni ei juurikaan näy veneitä, ei
moottori- eikä soutuveneitäkään. Vain tutun ammattikalastajan moottoriveneen
ääni kuuluu kaukaa. Rannoilla on laitureita ja veneitä, mutta siellä ne
nököttävät käyttämättöminä kuin rannan rekvisiittaan kuuluvina. Eikä
uimareidenkaan ääniä kuulu. En kaipaa muskeliveneitä enkä melua omalle
järvelleni, mutta tilaa riittäisi meidän muutamien lisäksi monille nauttia
järvemme lumosta.
Riitta Tulusto
erityisopettaja, tietokirjailija